Reetta Rönkä

Pääkaupunkiseutu

Epäinhimilliset kiintiöt ovat hanurista

Kävin pitkästä aikaa kulmilla, joilla notkuen vietin nuoruuteni. Rosson röökiterassilla istui ihmisiä vaikka vettä vihmoi vaakasuoraan. Harmaan torin laidalla kohoava ostari oli yhtä aikaa turvallisen ja säälittävän muuttumaton. Olin iloinen huomatessani, että sama isohameinen matami pyörittää yhä krääsäkauppaa, jonka hiuspinneihin ja tatuointikoruihin tuhlasin joskus kaikki viikkorahani. Junaradan ylittävässä putkessa mummelit möivät käsitöitä, pitkästyneen näköinen nuori mies maalauksiaan, vihanneskojun herrat kiistelivät kovaäänisesti asiakkaistaan välittämättä.

Julkaise syötteitä