Media on yksi maailman kiinnostavimmista asioista. Kiinnostavista asioista on kiva jutella. Samalla alalla olevien kanssa ajautuu helposti erittelemään journalistisia arvoja, kritisoimaan mediatalojen linjauksia tai ylistämään yksittäisiä taittoratkaisuja. Erään tällaisen keskustelun päätteeksi valokuvaajaystäväni nauroi, että tässähän pauhaamme, kun tavallista mediakuluttajaa tuskin kiinnostaa pätkän vertaa.
Sunnuntaina ravintolapäivää, torstaina puistokirppistä, lauantaina korttelikestit. Helsinkiläisen kesäkalenteri voi hyvinkin näyttää tältä. Johonkin väliin vielä hämyisät bileet Hakaniemen sillan alla ja kriittinen pyöräretki halki Vallilan. Voilá.
Löysin radion raitiovaunussa. Laukun pohjalta, raihnaisen puhelimen sovelluksista. Olinhan minä kännykkäradiota ennenkin kuunnellut. Mutta harmaana iltapäivänä minä löysin sen. Samalla tavalla kuin löydetään tuleva kantakapakka tai vintagetrenssi: yllättävästi ja odottamatta.
Facebookissa on olemassa erilaisia ryhmiä ja sivuja, joista voi tykätä. Minä olen naamakirjassa klikannut tykkäillen esimerkiksi ravintola Nollaa, Viittomakielisiä uutisia, The Fast show-tv-ohjelmaa ja Fingerpori-sarjakuvaa.
Ennen kirjoitettiin ystäväkirjoihin lempivärejä ja suosikkibändejä, nyt niistä voi tykätä nappia painamalla. Oma Facebookini on tosin englanninkielinen, eli minä liketän.